Todisteita Nuoren Maailman Puolesta Kirjoittanut D. Russell Humphreys, Ph.D 12 Tieteellistä & Loogista Todistetta, Jotka Todistavat Koko Luomakunnan Olevan Alle 10 000 Vuotta Vanha http://wwwcreationism.org/finnish/YoungWorld_fi.htm

1.   Galaksit kiertyvät kokoon liian nopeasti
2.   Komeetat hajoavat liian nopeasti
3.   Mutaa ei ole tarpeeksi merenpohjissa
4.   Natriumia ei ole riittävästi merissä
5.   Maapallon magneettikenttä heikkenee liian nopeasti
6.   Monet maakerrokset ovat taipuneet liian tiukasti
7.   Tuotu hiekkakivi lyhentää geologisia ”aikakausia”
8.   Fossiilien radioaktiivisuus lyhentää geologiset ”aikakaudet” muutamaan vuoteen
9.   Heliumia väärissä paikoissa
10.  Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi
11.  Maanviljelyn aloitusajankohta on liian myöhäinen
12.  Historia on liian lyhyt

1. Galaksit kiertyvät kokoon liian nopeasti

Siltikin meidän galaksimme väitetään olevan vähintään 10 miljardia vuotta vanha. Evoluutionistit ovat tienneet tämän kokoonkiertymisongelman (engl. ”the winding-up dilemma”) noin 50 vuotta. He ovat keksineet monia teorioita yrittääkseen selittää sitä, ja jokainen niistä on epäonnistunut lyhyen suosion jälkeen. Tämä sama kiertymisongelma koskee myös muita galakseja.

Suosittu yritys ratkaista tätä ongelmaa viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana on ollut monimutkainen teoria nimeltä ”tiheysaaltoteoria” (engl. ”density waves”). 1 Tällä teorialla on ajatuksellisia ongelmia, se vaatii sattumanvaraista ja hyvin hienoa säätöä, ja se on tullut viime aikoina hyvin kyseenalaiseksi johtuen löydöstä, joka tehtiin Hubble-avaruusteleskoopilla. Sillä löydettiin hyvin yksityiskohtainen spiraalirakenne ”Pyörregalaksin” keskinavasta, M51.2

Katso myös (engl.):  The Lord has "Stretched the Heavens" Since Creation Week
 

2. Komeetat hajoavat liian nopeasti

Evoluutioteorian mukaan komeetoilla pitäisi olla sama ikä kuin aurinkokunnalla, noin 5 miljardia vuotta. Silti joka kerta kun komeetta kiertää läheltä aurinkoa, se menettää ainestaan niin paljon ettei se voisi selvitä paljoa kauemmin kuin noin 100 000 vuotta. Monen komeetan tyypillinen ikä on 10 000 vuotta.3

Evoluutionistit selittävät tätä eroavaisuutta olettamalla, että (a) komeetat ovat peräisin pyöreästä ”Oort-pilvestä”, jota kukaan ei ole havainnut, joka sijaitsee kaukana Pluton kiertoradan tuolla puolen. He olettavat (b) että epätodennäköiset painovoimavuorovaikutukset, jotka tapahtuisivat harvoin ohittavien tähtien kanssa, iskisivät usein komeettoja aurinkokuntaamme. He uskovat myös (c) että tapahtuu muita epätodennäköisiä vuorovaikutuksia planeettojen kanssa, jotka hidastavat lähestyviä komeettoja tarpeeksi usein, selittäen näin sadat havaitut komeetat.4 Tähän mennessä mitään näistä oletuksista ei ole osoitettu todeksi joko havainnoilla tai realistisilla laskelmilla.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta ”Kuiperin vyöhykkeestä”, kiekosta, jonka oletetaan olevan komeettojen lähde ja joka sijaitsee aurinkokunnan tasossa, heti Pluton kiertoradan ulkopuolella. Vaikka joitakin jääalueita olisi olemassa siinä sijainnissa, ne eivät varsinaisesti ratkaisisi evoluutionistien ongelmaa, koska evoluutioteorian mukaan Kuiperin vyöhyke ehtyisi nopeasti, jos ei olisi Oort-pilveä täyttämässä sitä.

3. Mutaa ei ole tarpeeksi merenpohjissa

Joka vuosi, vesi ja tuulet kuluttavat noin 25 miljardia tonnia maata ja kiveä mantereista, ja tallettavat sitä valtameriin.5 Tämä aines kerääntyy löysänä sakkana (eli mutana) kovan basalttisen (laavan muodostaman) kiven päälle merenpohjiin. Kaiken valtamerissä olevan mudan keskimääräinen syvyys, mukaanlukien mannerjalustat, on vähemmän kuin 400 metriä.6

Tärkein tunnettu tapa poistaa mutaa merenpohjista on mannerlaatan alletyöntyminen. Se tarkoittaa, että merenpohja liukuu hitaasti (muutama cm/vuosi) mannerten alle, vieden jonkun verran sakkaa sen mukana. Maallisen tiedekirjallisuuden mukaan tämä prosessi tällä hetkellä poistaa vain 1 miljardin tonnin vuodessa.6 Tiettävästi loput 24 miljardia tonnia vuodessa yksinkertaisesti vain kerääntyy merenpohjiin. Tällä nopeudella, kuluminen tallettaisi nykyisen määrän sakkaa alle 12 miljoonassa vuodessa.

Siltikin evoluutioteorian mukaan, kulumista ja mannerlaattojen alletyöntymistä on tapahtunut yhtä kauan kuin valtameriä on ollut olemassa, oletetusti 3 miljardia vuotta. Jos se olisi totta, aikaisemmin mainitulla nopeustasolla se tarkoittaisi että valtamerissä olisi valtava määrä mutaa, kymmenien kilometrien edestä. Vaihtoehtoinen (luomisopin) selitys on, että kun raamatun 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuksen vedet valuivat pois mannerten päältä, niin niiden aiheuttama kuluminen talletti nykyisen määrän mutaa lyhyessä ajassa, noin 5000 vuotta sitten.

4. Natriumia ei ole riittävästi merissä

Joka vuosi, joet7 ja muut lähteet9 pudottavat yli 450 miljoonaa tonnia natriumia valtameriin. Vain 27 % tästä natriumista onnistuu pääsemään pois meristä vuosittain.8,9 Tiettävästi loput yksinkertaisesti vain kerääntyy meriin. Jos merissä ei olisi ollut ollenkaan natriumia alussa, niihin olisi kerääntynyt nykyinen määrä alle 42 miljoonassa vuodessa tämänhetkisillä sisään- ja ulostulomäärillä.9 Tämä on paljon vähemmän kuin evoluutiomainen valtamerien ikä, 3 miljardia vuotta. Yleinen vastaus tähän eroavuuteen on, että aikaisemmat natriumin sisääntulomäärät ovat täytyneet olla pienempiä ja ulostulomäärät suurempia. Kuitenkin laskelmat jotka ovat niin avokätisiä kuin on mahdollista evoluutioteorian kannalta, antavat silti enimmäisiäksi vain 62 miljoonaa vuotta.9 Laskelmat10 monille muille meriveden alkuaineille antavat paljon nuoremman iän valtamerille.

5. Maapallon magneettikenttä heikkenee liian nopeasti

Maapallon magneettikenttään varastoituneen energian kokonaismäärä on tasaisesti vähentynyt kertoimella 2,7 yli viimeisen 1000 vuoden aikana.11 Evoluutiomaiset teoriat selittäen tätä nopeata vähentymistä, sekä myös sitä miten maapallo on voinut säilyttää magneettikenttänsä miljardeja vuosia, ovat hyvin monimutkaisia ja puutteellisia.

On olemassa paljon parempi luomisopin teoria. Se on suoraviivainen, perustuu kunnon fysiikkaan, ja selittää monia magneettikentän piirteitä: sen luomisen, nopeat vaihtumiset päinvastaiseksi 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuksen aikana, pinnan vahvuuden vähenemiset ja lisääntymiset Kristuksen aikaan asti, ja vakaan heikkenemisen siitä lähtien.12 Tämä teoria sopii yhteen paleomagneettisen, historiallisen ja nykyisen tietämyksen kanssa.13 Päätulos on että magneettikentän kokonaisenergia (ei pinnanvahvuuden) on aina kulunut vähintään yhtä nopeasti kuin nykyään. Tällä nopeudella magneettikenttä ei voi olla enempää kuin 10 000 vuotta vanha.14

6. Monet maakerrokset ovat taipuneet liian tiukasti

Monilla vuoristoisilla alueilla, satojen tai jopa tuhansien metrien paksuiset maakerrokset ovat taipuneet ja taittuneet hiusneulan muotoisiksi. Tavanomainen geologinen ajanlasku kertoo että nämä muodostelmat olivat hautautuneina syvälle ja kiinteytyneinä satoja miljoonia vuosia ennenkuin ne olivat taipuneet. Siltikin taittuminen tapahtui ilman halkeilua, niin pienillä säteillä että koko muodostelman täytyi olla vielä märkä ja kiinteytymätön kun taipuminen tapahtui. Tämä tarkoittaa että taittuminen tapahtui alle tuhansia vuosia kerrostumisen jälkeen.15

7. Tuotu hiekkakivi lyhentää geologisia ”aikakausia”

On olemassa vahvoja geologisia todisteita16 siitä, että Ute-solan halkeaman kambrinen Sawatch-hiekkakivi, joka sijaitsee Colorado Springs:in länsipuolella USA:ssa - ja joka muodostui oletettavasti 500 miljoonaa vuotta sitten - oli vielä kiinteytymätön kun se pursusi pinnalle Kalliovuorten kohotessa, oletettavasti 70 miljoonaa vuotta sitten. On hyvin epätodennäköistä että tämä hiekkakivi ei kiinteytynyt oletetun 430 miljoonan vuoden aikana, kun se oli maan alla. Sen sijaan on todennäköistä että nämä kaksi geologista tapahtumaa sijoittuivat alle satojen vuosien päähän toisistaan, lyhentäen näin geologista ajanlaskua suuresti.

8. Fossiilien radioaktiivisuus lyhentää geologiset ”aikakaudet” muutamaan vuoteen

Radiohalot ovat värirenkaita, jotka muodostuvat mikroskooppisen pienten radioaktiivisten mineraalipalasten ympärille vuorikiteissä. Ne ovat fossiilitodisteita radioaktiivisesta hajoamisesta.17 ”Litistyneet” polonium-210 radiohalot osoittavat että jurakautiset, triaskautiset ja eoseenikautiset muodostelmat Colorado:n ylätasangossa tallettuivat kuukausien sisällä toisistaan, ei satojen miljoonien vuosien, kuten tavanomainen ajanlasku vaatii.18 ”Orvot” polonium-218 radiohalot, joilla ei ole todistetta niiden emoalkuaineista, antavat ymmärtää että joko ne luotiin välittömästi tai että radioaktiivisessa hajoamisnopeudessa on tapahtunut radikaaleja muutoksia.19,20

9. Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi

Kaikki luonnollisesti esiintyvät radioaktiiviset alkuaineluokat tuottavat heliumia kun ne hajoavat. Jos sellainen hajoaminen kestäisi miljardeja vuosia, kuten evoluutionistit väittävät, niin silloin paljon heliumia olisi kulkeutunut maapallon ilmakehään. Nopeus, jolla heliumia häviää ilmakehästä avaruuteen on laskettavissa, ja se on pieni. Ottaen tämän häviämisen huomioon, ilmakehässä on nykyään vain 0,05 % heliumin määrästä, joka olisi kertynyt sinne 5 miljardissa vuodessa. 21 Tämä tarkoittaa että ilmakehä on paljon nuorempi kuin oletettu evoluutiomainen ikä.

Journal of Geophysical Research -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa että radioaktiivisen hajoamisen tuottama helium syvissä ja kuumissa kivissä ei ole kerinnyt vielä karata. Vaikka kivien oletetaan olevan yli miljardi vuotta vanhoja, niiden suuri heliumin säilytyskyky antaa ymmärtää niiden olevan vain tuhansia vuosia vanhoja.22

10. Kivikautisia luurankoja ei ole tarpeeksi

Evoluutio-antropologit sanovat että kivikausi kesti vähintään 100 000 vuotta, jona aikana Neandertalin- ja Cro-Magnonin ihmisten maailman väkiluku oli karkeasti sama, 1-10 miljoonaa. Koko sen ajan he hautasivat kuolleensa esineineen.23 Tämän skenaarion mukaan, he olisivat haudanneet vähintään 4 miljardia ruumista.24 Jos evoluutiomainen ajanlasku on oikein, ja jos haudatut luut kykenevät säilymään paljon kauemmin kuin 100 000 vuotta (kuten ”70-miljoonaa vuotiaiden” dinosaurusten kanssa), niin silloin monet oletetuista 4 miljardista kivikauden luurangoista olisivat vielä tänäkin päivänä olemassa (ja myös haudatut esineet). Silti vain muutama tuhat on löydetty. Tämä tarkoittaa sitä että kivikausi oli kestoltaan paljon lyhyempi kuin mitä evoluutionistit ajattelevat, se kesti vain muutaman sadan vuoden monissa paikoissa.

11. Maanviljelyn aloitusajankohta on liian myöhäinen

Yleisen evoluutiomaisen käsityksen mukaan ihmiset olivat metsästäjiä ja keräilijöitä 100 000 vuotta kivikauden aikana ennen maanviljelyn löytämistä alle 10 000 vuotta sitten.23 Silti arkeologinen todistusaineisto osoittaa että kivikautiset ihmiset olivat yhtä älykkäitä kuin me olemme. On hyvin epätodennäköistä ettei kukaan oletetuista 4 miljardista ihmisestä, jotka mainitaan kohdassa 10, olisi keksinyt että kasvit kasvavat siemenistä. On paljon todennäköisempää että ihmiset olivat ilman maanviljelyä alle muutaman sadan vuoden vedenpaisumuksen jälkeen, mahdollisesti eivät ollenkaan.24

12. Historia on liian lyhyt

Evoluutionistien mukaan, kivikauden ihmisiä oli olemassa 100 000 vuoden ajan ennenkuin he alkoivat tekemään kirjallisia tallenteita noin 4000-5000 vuotta sitten. Esihistoriallinen ihminen rakensi kivipaaseista muistomerkkejä, teki kauniita luolamaalauksia, ja piti kirjaa kuun vaiheista.25 Miksi hän olisi odottanut 100 000 vuotta käyttääkseen samoja taitoja kuin meillä on, kirjaamaan ylös historiaa ? Raamatullinen ajanlasku on paljon todennäköisempi.24
 

    Lähteet  --  References

1. Scheffler, H. and H. Elsasser, Physics of the Galaxy and Interstellar Matter, Springer-Verlag (1987) Berlin, pp. 352-353, 401-413.
2. D. Zaritsky et al., Nature, July 22, 1993. Sky & Telescope, December 1993, p. 10.
3. Steidl, P. F., “Planets, comets, and asteroids,” in Design and Origins in Astronomy, G. Mulfinger, ed., Creation Research Society Books (1983), pp. 73-106.
4. Whipple, F. L., “Background of modern comet theory,” Nature 263 (2 Sept 1976) 15.
5. Gordeyev, V. V. et al., “The average chemical composition of suspensions in the world’s rivers and the supply of sediments to the ocean by streams,” Dockl. Akad. Nauk. SSSR 238 (1980) 150.
6. Hay, W. W., et al., “Mass/age distribution and composition of sediments on the ocean floor and the global rate of subduction,” Journal of Geophysical Research, 93, No B12 (10 December 1988) 14,933-14,940.
7. Maybeck, M., “Concentrations des eaux fluviales en elements majeurs et apports en solution aux oceans,” Rev. de Geol. Dyn. Geogr. Phys. 21 (1979) 215.
8. Sayles, F. L. and P. C. Mangelsdorf, “Cation-exchange characteristics of Amazon River suspended sediment and its reaction with seawater,” Geochimica et Cosmochimica Acta 41 (1979) 767.
9. Austin, S. A. and D. R. Humphreys, “The sea’s missing salt: a dilemma for evolutionists,” in Proc. 2nd Internat. Conf. on Creationism, Vol. II, Creation Science Fellowship (1991).
10. Austin, S. A., “Evolution: the oceans say no!” ICR Impact No. 8 (Oct. 1973) Institute for Creation Research.
11. Merrill, R. T. and M. W. McElhinney, The Earth’s Magnetic Field, Academic Press (1983) London, pp. 101-106.
12. Humphreys, D. R., “Reversals of the earth’s magnetic field during the Genesis Flood,” in Proc. 1st Internat. Conf. on Creationism, Vol. II, Creation Science Fellowship (1987), pp. 113-126.
13. Coe, R. S., M. Prévot, and P. Camps, “New evidence for extraordinarily rapid change of the geomagnetic field during a reversal,” Nature 374 (20 April 1995) pp. 687-92.
14. Humphreys, D. R., “Physical mechanism for reversals of the earth’s magnetic field during the Flood,” in Proc. 2nd Intern. Conf. on Creationism, Vol. II, Creation Science Fellowship (1991).
15. Austin, S. A. and J. D. Morris, “Tight folds and clastic dikes as evidence for rapid deposition and deformation of two very thick stratigraphic sequences,” in Proc. 1st Internat. Conf. on Creationism, Vol. II, Creation Science Fellowship (1986), pp. 3-15.
16. Ibid, pp. 11-12.
17. Gentry, R. V., “Radioactive halos,” Annual Review of Nuclear Science 23 (1973) 347-362.
18. Gentry, R. V. et al., “Radiohalos in coalified wood: new evidence relating to time of uranium introduction and coalification,” Science 194 (15 Oct. 1976) 315-318.
19. Gentry, R. V., “Radiohalos in a radiochronological and cosmological perspective,” Science 184 (5 Apr. 1974) 62-66.
20. Gentry, R. V., Creation’s Tiny Mystery, Earth Science Associates (1986) P.O. Box 12067, Knoxville, TN 37912-0067, pp. 23-37, 51-59, 61-62.
21. Vardiman, L., The Age of the Earth’s Atmosphere: a Study of the Helium Flux through the Atmosphere, Institute for Creation Research (1990) P.O. Box 2667, El Cajon, CA 92021.
22. Gentry, R. V. et al., “Differential helium retention in zircons: implications for nuclear waste management,” Geophys. Res. Lett. 9 (Oct. 1982) 1129-1130. See also ref. 20, pp. 169-170.
23. Deevey, E. S., “The human population,” Scientific American 203 (Sept. 1960) 194-204.
24. Marshak, A., “Exploring the mind of Ice Age man,” Nat. Geog. 147 (Jan. 1975) 64-89.
25. Dritt, J. O., “Man's earliest beginnings: discrepancies in the evolutionary timetable,” in Proc. 2nd Internat. Conf. on Creationism, Vol. I., Creation Science Fellowship (1990), pp. 73-78.
 

Tri Humphreys on vanhempi fyysikko Sandia National Laboratories:ssa, on lautakunnan jäsen Creation Research Society:ssa, ja on johtaja Creation Science Fellowship:ssa, Albuquerque, USA.

Pääsivu:  Suomi

www.creationism.org